Haastattelijana toimi Katja Kanninen

Joensuusta takaisin kotiseudulle

Minna Bovellan-Järvinen, 51, kuvailee itseään helsinkiläis-pohjoiskarjalaiseksi naiseksi, joka elää tällä hetkellä suurta muutoksen aikaa. Hän työskentelee vielä Joensuun ortodoksisen seurakunnan kanttorina, mutta aloittaa heinäkuun alussa määräaikaisena kanttorina Helsingin ortodoksisen seurakunnan Myllypuron kappelissa. Hakuprosessi vakituiseen kanttorin toimeen on vielä kesken, mutta Minna on toimen ainoa hakija.

– Muutos on aina jännittävää, mutta välillä täytyy ottaa rohkeita askeleita, Minna sanoo.

Päätös muutosta pääkaupunkiseudulle syntyi ennen kaikkea perhesyistä. Kun Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa avautui kanttorin toimi, tuntui sen hakeminen luontevalta ratkaisulta. Ratkaisu ei kuitenkaan ollut helppo.

– Tuntuu haikealta lähteä leppoisasta Joensuusta, mutta samalla on innostavaa päästä kokeilemaan siipiään suuremmassa työyhteisössä. On myös mukavaa palata vanhaan kotiseurakuntaan. Vaakakupissa painoi moni asia, mutta lopulta perhe on ykkössijalla. Kun mahdollisuus hakeutua Helsinkiin töihin avautui, halusin käyttää sen. Välillä täytyy tarttua uusiin haasteisiin, joita elämä tarjoaa.

Monipuolisia kokemuksia Joensuussa

Minna aloitti osa-aikaisena kanttorina Joensuun ortodoksisessa seurakunnassa tammikuussa 2024. Samana syksynä hän valmistui teologian maisteriksi, ja tammikuussa 2025 hän siirtyi vakituiseen kanttorin toimeen. Työhön on mahtunut monia mieleenpainuvia hetkiä.

– Suuret juhlapyhät, kuten joulu ja pääsiäinen, sekä temppelijuhlat ovat aina erityisiä. Vaikuttava hetki oli myös maaliskuussa 2025 pidetty jumalanpalvelus, jossa Korkeasti Pyhitetty Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni nimitti minut nykyiseen kanttorin toimeen.

Erityisen lämpimästi hän muistelee myös diakoniatyön hyväksi järjestettyjä konsertteja yhdessä kanttorikollega Aleksi Suikkasen kanssa.

– Viimeisin Beatles-teemainen konsertti oli erityisen onnistunut.

Joensuussa työ on ollut monipuolista ja vastuullista ja ylpeyden aiheita ovat myös haastavista tilanteista selviytyminen.

– Olen saanut laittaa teoriassa opittua käytäntöön ja kantaa vastuuta eri tavalla kuin aiemmin keikkakanttorina työskennellessäni. Olen myös jaksanut ajaa toimituksiin läpi Pohjois-Karjalan lumimyrskyjenkin, hän naurahtaa.

Uusi työ tarjoaa mahdollisuuden kasvuun

Tulevassa työssä Minna innostaa erityisesti mahdollisuus kehittää uutta kuoroa ja samalla kehittyä itse. Vaikka uusi alku tuo mukanaan jännitystä, tulevaisuus näyttäytyy valoisana.

– Vaikka Helsingin ortodoksinen seurakunta on minulle tuttu, Myllypuro on täysin uusi työkenttä. Tärkein tavoitteeni on, että voisin työskennellä kanttorin tehtävissä eläkeikään asti. Kyllä kaikki uusi aina vähän jännittää, mutta katson tulevaan luottavaisin mielin.

Ihmiset jäävät sydämeen

Joensuusta lähtiessä suurin ikävä kohdistuu ihmisiin. Työyhteisöä hän kuvailee lämpimästi.

– Työyhteisömme on pieni ja tiivis, melkein kuin perhe. Myös seurakuntalaiset ovat olleet sydämellisiä ja helposti lähestyttäviä. Tässä porukassa on uskaltanut olla oma itsensä ja tullut aidosti kuulluksi. Meillä on ollut paljon iloa.

Metsälenkkejä ja tasapainoa arkeen

Työnsä vastapainoksi Minna huolehtii hyvinvoinnistaan liikunnan, levon ja hyvän ravitsemuksen avulla.

– Nautin erityisesti metsälenkeistä puolisoni ja kahden basset houndin kanssa. Käyn myös kuntosalilla ja juoksen kesäisin. Lisäksi luen mielelläni.

Elämänvaiheeseen liittyy sekä haikeutta että innostusta. Mukanaan Helsinkiin hän vie pohjoiskarjalaista iloa sekä Joensuussa oppimiaan kirkkomusiikkisävellyksiä. Lopuksi hän haluaa lähettää terveisensä nykyisille kollegoilleen ja seurakuntalaisille:

– Junat ja autot kulkevat molempiin suuntiin. Hymyillään kun tavataan 😊